Kuva: Amelia Nyman Art

10.09.2020

Toisenlainen syksy

Kategoria: Yleinen

Näin yleensä syyskuussa – tämä pohdintahetki vuodelta 2016

Tämä on poikkeuksellinen syksy kaikin tavoin. Yleensä näihin aikoihin on jo punteissa tutinaa, kun edessä häämöttää matka Italiaan. Olen vuodesta 2014 asti käynyt vuosittain Stresa Kustannuksen muiden kirjailijoiden kanssa Pohjois-Italiassa, Lago Maggioren rannan pienessä Stresan kaupungissa (tässä siis syy kustantamon nimeen). Asumme aina samassa kodikkaassa Elenan perhehotellissa, jossa henkilökunta on alkanut pitää meitä kuin kukkaa kämmenellä. Oli todella surullista viestiä kesällä Lauralle, että en nyt tulekaan vaikka jo viime syksynä huoneen varasin.

Ja mitä me siellä aina teemme? Mehän tapaamme toisiamme vuoden mittaan, luemme ja kommentoimme muutenkin jatkuvasti toistemme tekstejä. Syksyissä on silti aina oma erityinen jännitysmomenttinsa, vaikka oma uusi kirja ei olisikaan julkaisuvuorossa. Jo kesällä saamme tehtävän mentoriltamme Mari Möröltä. On kirjoitettava novelli, jolle hän antaa teeman ja jonkin ylimääräisen kierteen, jolla teemaa tulisi lähestyä. Muutoin on vapaat aivot valita kerrontatyylinsä ja aiheensa. Näiltä syyspäiviltä on tekstejä siirtynyt jalostuksen jälkeen myös julkaistuihin novellikokoelmiin (Mutkanlukutaito, Syöksyvirtauksia, Hajonnan sisällä, Riskitön kokeilu, Tolkullinen arvopohja).

Joskus lähdemme Stresan kaupungista vuorelle,
Mottaronelle

Luemme etukäteen toistemme tuotokset. Perillä emme juuri koskaan istu samassa paikassa tekstejä ruotimassa vaan liikumme järven eri laidoilla ja kiipeämme rinteiden viehättäviin kahviloihin. On kihelmöivää kuulla palautetta omasta tekstistään niin kanssakirjoittajilta kuin mestariltakin. Hän ei turhia sivele emmekä me sitä odotakaan. Olemme järjestäneet syksyn tapaamisen kehittyäksemme kirjoittajina. Vaikkei sitten lopulta olisi onnistunut ihan napakymppiä novellia saamaan aikaiseksi, ympäröivät vuoret, puutarhat ja silmää hivelevän kauniit vanhat rakennukset välkehtivän järven rannalla huuhtovat harmistuksen moskat menemään. Viimeistään pienessä paikallisessa ravintolassa illallisen äärellä viimeisinkin mielen kuoppa siliää naurun ja puheen kuplivilla aalloilla.

Mutta, nyt syksyllä 2020 ei häämötä matkaa minnekään, ei yhtään minnekään. Olimme kaavailleet Stresalle vaihtoehtoista tapaamista suomalaisessa kesämaisemassa, mutta kesä on kesä ja jokaisella omat suunnitelmansa tankata iloa ja aurinkoa tulevaa pimeää kautta varten. Joten, aivan kuten monella työpaikalla, mekin tapaamme etänä, on etä-stresa-syksy 2020. Ja tekstit, ne sinkoilevat paraikaa sähköpostin liitteinä. Jokaisen liitteen avaaminen on kutkuttavaa. Vaikka tunnemme toistemme kirjoittamisen tavan, yllätyksiä pulpahtaa joka vuosi. Tämä on oiva kohta kokeilla jotain aivan uutta, itselle vierasta turvallisesti, sillä täällä voi ja siihen oikeastaan usutetaankin. Ehkä löytyy odottamaton ote, jota ei aiemmin ole uskaltanut kokeilla. Sanat elävät ja liikkuvat erilaisissa muodostelmissa valmiiksi teksteiksi, koronasta huolimatta.

***

Muuten, tänä syksynä ilmestyy Pirjo Toivasen romaani Siskoni Italiassa, jonka tapahtumat sijoittuvat Stresaan.

Jätä kommentti
22.08.2020

Tervetuloa kotisivulleni!

Kategoria: Yleinen

Koska kirjoja ei synny tiuhaan ja sanomisen hetkiä tulee kuitenkin vastaan, olkoon tämä niiden paikka. Teen havaintoja ympärillä pörräävästä maailmasta mutta kaivelen niitä myös mielikuvitusmaailmasta, jolloin koneelle saattaa putkahtaa novelli. Niitä on myös ennestään takataskussa pyörimässä, joten ehkä päästän jokusen tänne lentoon.

Pienkustantamon kirjailija liikkuu aina pelikentän laitamilla, joten sieltä on välillä huudeltava, jotta edes joku reagoi. Onneksi täällä voi huutaa kirjoittamalla. Juuri tällä hetkellä sosiaalisessa mediassa on käynnissä keskustelu siitä, kenellä on lupa käyttää itsestään nimikettä kirjailija. Rohkenen käyttää sitä, sillä en tee muuta työksi kutsuttavaa ja Suomen Kirjailijaliitto on hyväksynyt minut jäsenekseen.

Kirjoitetun fiktion areenalla on tänään ruuhkaa. Fyysinen teos ei enää ole välttämättä se, jonka kautta halutaan sukeltaa mahdollisten maailmojen avaruuteen. Onko kuunneltu teksti huonompi vai parempi vaihtoehto? Entisenä kuunnelmien äänittäjänä ja ohjaajana korvani kallistuu äänille herkästi, mutta yrityksistä huolimatta en vielä ole oppinut sujuvasti kuuntelemaan kaunokirjallisia äänikirjoja. Ehkä syy on se, että en samalla tavalla voi lukea huikean hienoja virkkeitä yhä uudelleen, kuten kirjan sivuja käännellessäni. Olen ajatusten metsästäjä, komeasti ilmaistujen tilanteiden ja tunnelmien edessä lumoutuja. Sanat ja lauseet koskettavat vahvemmin kuin juokseva juoni. Vaan ehkä opin kuuntelemaan kirjaa. Säännöllisin välein ainakin yritän. Tekijänkorvaus on myös vielä ratkaistavien asioiden jonossa.

Stresa Kustannus osk. (stresa.fi) on kotini ja syksyn kirjamessujen touhuja on yleensä hyvä tutkailla sen standin takana. Tarkoituksemme oli osallistua tulevana syksynäkin kirjamessuille, mutta huonolta näyttää, ainakin Helsinki ja Turku on peruttu. Itseltäni ei ole tänä syksynä ilmestymässä uutta teosta, sillä vasta viime syksyn Helsingin kirjamessuillehan esikoisromaanini Kunnes jalkasi kantavat juuri ja juuri ehti. Novellikokoelma Mutkanlukutaito liukui painokoneesta ulos 2017. Uutta kehittelen, mutta kiirettä ei ole. 

Oodin reunalla -sarjassa vuoromme on esitellä osuuskuntamme toimintaa ja julkaistuja teoksia 13.11. klo18 alkaen. Ja tämä kaikki, mikäli korona ei kaada kaikkia suunnitelmia. 

Jätä kommentti