Dosentit on terävää teatteria tässä ajassa

Juha Jokelan kirjoittama ja ohjaama näytelmä Dosentit saa aikaan sen, että lukiessani uutista yliopiston rehtorin irtisanomisesta haluaisin ehdottomasti tietää taustoista enemmän. Näyttämöllä ollaan vahvasti tässä ajassa ja tuodaan pohdittavaksi ei pelkästään tiedeyhteisöön vaan yleisemmin yhteiskunnan valtamekanismeihin liittyvää problematiikkaa. Valtaa Jokela on käsitellyt myös erinomaisissa näytelmissään Patriarkka (2012) ja Sumu (2016), nekin Kansallisteatterissa esitettyjä. Jokela osaa pujottaa henkilökohtaisen yhteiskunnalliseen kehikkoon tavalla, joka puhuttelee ja pakottaa ottamaan kantaa. 

Kuvassa Ria Kataja. Kuva Katri Naukkarinen

Näytelmän katsoja asettuu esityksen alussa Tiede tässä ja nyt 2020 -luennon seuraajaksi. Yliopiston työntekijät eivät nimittäin voi hyvin kuten sosiaalipsykologian professori Johanna Virtasen (Ria Kataja) tekemä tutkimus osoittaa. Tieteen maailman kuvittelisi lepäävän vahvasti perustelujen ja tarkasti harkittujen analyysien varassa, kuten Virtanenkin on ajatellut. Tänä päivänä ohjaus kulkee kuitenkin yhä vahvemmin sosiaalisen median kautta ja räksytys “kaiken maailman dosenteista” kertoo uudesta, muuttuneesta asetelmasta, jossa yliopiston autonomia on historiaa. 

Professori Virtanen tutkii yliopiston rapautunutta tilaa markkinavoimien myllerryksessä, jossa rahoitusta on leikattu, kilpailu työpaikoista on kovaa ja aivovienti lisääntyy. Tiede itsessään ei ole enää arvokasta. Tässä ilmapiirissä on vaikea työskennellä stressaantumatta, etenkin kun työpanos on jatkuvan tarkkailun kohteena. Tekstiin tuodaan mukaan valistusajan brittifilosofi Jeremy Benthamin panoptikon-periaate, jossa vankeja tarkkaillaan pyöreästä tornista niin, että he eivät itse sitä näe. Nyt vartijoita on kaikkialla, yliopistollakin, eikä heitä silti näe. 

Ria Kataja tekee roolin vailla vertaa. Hänellä on työstettävänään hirvittävä määrä tekstiä, josta osa akateemisen ankaraa, joten tehtävä ei ole helppo. Kataja on professorina tinkimätön, työtoverina lojaali, yksinhuoltajaäitinä ja rakastettuna hieman eksyksissä, mutta kaikissa vahvasti ja koskettavasti. Muut hahmot jäävät väistämättä hieman syrjään, niin Hannu-Pekka Björkmanin ex-mies ja poika (Otto Rokka) kuin yliopiston rehtori (Maria Kuusiluoma) sekä dekaani (Tommi Korpela). Virtasen tutkimuksessa mukana oleva kollega Fiona Eskola on Marja Salon esittämänä virkistävä hahmo, kuvia kumartamaton sinnikäs työmyyrä. Tämä kaksikko joutuu sosiaalisen median maalittamaksi tonkiessaan yliopiston klikkejä ja ulkopuolisia verkostoja. 

Kuvassa Marja Salo ja Ria Kataja. Kuva Katri Naukkarinen

Kati Lukan lavastus on yksinkertainen, mutta viestii paljon. Yliopiston pyöreä, historiallinen kirjasto asettuu kaareksi kuin suojaavat siivet ja sen sisällä kahdessa tasossa kaikki tapahtuu. Kirjojen hyllymetrejä laikuttavat heijastetut twitter-viestit ja videopalaverit kuin arvokkuutta nakertavat uuden ajan airuet. 

Dosentit on ehdottomasti näytelmä, jota kannattaa mennä katsomaan, mikäli vähääkään on huolissaan korkeakouluissa tapahtuneesta muutoksesta ja pitää tiivistunnelmaisesta, älykkäästä teatterista.

Kuvassa Marja Salo ja Ria Kataja. Kuva Katri Naukkarinen

Dosentit, Kirjoittanut ja ohjannut Juha Jokela. Lavastus Kati Lukka, pukusuunnittelu Auli Turtiainen, valosuunnittelu Nadja Räikkä, musiikki ja äänisuunnittelu Tuuli Kyttälä, videosuunnittelu Timo Teräväinen, dramaturgia Minna Leino ja Hanna Suutela. Kantaesitys Kansallisteatterin suurella näyttämöllä 15.9.21.