(Lippu saatu/HKT)
Satu Rämön hurjaa suosiota niittävä Hildur on matkannut niin televisioon sarjaksi kuin teatterin lavoille näytelmäksi. Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämölle Satu Rasilan dramatisoima esitys on lempeän viisas rankasta sarjamurhaaja-teemasta huolimatta. Tuomas Parkkisen ohjaus ei viipyile turhia, mutta jättää tilaa inhimilliselle pohdiskelulle, joka avaa roolihahmojen tunnelukkoja ja yleisemmin ihmisen toiminnan motiiveja. Ja kaiken rinnalla kulkee lempeä huumori, jota ei tarjoilla tyrkyttäen vaan hienovireisesti tummaan maisemaan sulautuen.
Antti Mattilan lavastusta dominoi musta nouseva kiviröykkiö vaaleiden seinien välissä. Valoilla ja videoajoilla tila saadaan muuntumaan eri tapahtumapaikoiksi. Villinä vyöryvät aallot maisemoivat karun saaren tapahtumia. Näyttämö muuntuu mainiosti milloin rikospaikaksi, milloin vaaleiden sivuseinien äärellä erilaisiksi huonetiloiksi.
Esityksen alussa päähenkilö Hildur (Elena Leeve) syöksyy myrskyävän meren aaltoihin surffilautansa kanssa. Myöhemmin hän kertoo, että aina parempi, mitä suuremmat aallot. Hildur kantaa raskasta muistoa pienten sisarustensa katoamisesta ja purkaa mieltään meren tyrskyissä. Leeve tekee Hildurista erinomaisen hahmon, jota leimaa sinnikkyys ja peräänantamattomuus, mutta silti perusinhimillinen asenne.
Toinen päähenkilö, Suomesta saaren syrjäisen kaupungin poliisilaitokselle harjoittelijaksi saapuva Jacob (Paavo Kinnunen) kamppailee lapsen huoltajuudesta ex-vaimonsa kanssa. Lentomatka sään armoilla heittelehtivän koneen kyydissä paljastaa pelokkaan mielen, jonka kuohuja hallitakseen Jacob on opetellut neulomaan. Kudin ja villalangat kuuluvat miehen arkeen. Jacob sanallistaa havaintojaan erinomaisen värikkäin ilmauksin, joiden vinossa katseessa hersyy huumori.
Varsinaiset tapahtumat käynnistyvät, kun lumivyöryn alle jääneen talon sisältä löytyy murhattu mies, jonka suusta löytyy vaalea hiustupsu. Se ei ole ensimmäinen kerta paikkakunnan rikoshistoriassa. Tästä alkaa intensiivinen lankojen yhteenpunominen, minkä jälkeen murhia tapahtuu lisää.
Näyttämöllä edetään vinhaa vauhtia, henkilöitä tulee kaiken aikaa lisää. Vain Leevellä ja Kinnusella on yksi rooli, muut huhkivat senkin edestä kolmen neljän roolin voimin.
En lämmennyt aikanaan Hilduriin kirjana, mutta tämä esitys lunasti paikkansa oikein hyvin.
Satu Rämön Hildur, dramaturgi Ari-Pekka Lahti, dramatisointi Satu Rasila, ohjaus Tuomas Parkkinen, lavastus Antti Mattila, pukusuunnittelu Elina Kolehmainen, valosuunnittelu Petteri Heiskanen, videosuunnittelu Tero Haaranen, äänisuunnittelu Eradj Nazimov. Ensi-ilta 28.1.2026 Helsingin kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä.
