Shakespearen Lear on saanut Vallilan Kansallisteatterin näyttämöllä kaikesta vanhasta ja prameasta riisutun version ja täyttänyt sen toisenlaisella kuvastolla. Tiina Puumalaisen kääntämä ja ohjaama esitys on myös keikauttanut sukupuolirooleja niin, että Learin tyttäret ovat poikia ja toisaalla Gloucesterin pojat tyttäriä. Eikä Lear ole kuningas vaan pelkkä Lear. Alkuperäisestä on pidetty kiinni siinä, että hyvät ovat hyviä ja pahat pahoja.
Katariina Kaitue on mieleltään haurastuneena Learina vahva. Samoin hänen asioitaan hoitavan Kentin roolissa Sari Puumalainen, joka kuljettaa hahmossaan myös koomista virettä. Näyttelijäntyössä on kautta linjan korostuneesti esityksen muotoon haettua liikekieltä, liioittelevaa ja dramaattista.
Teppo Järvisen visuaalisen suunnittelun ydin on neljän valtavan kirjaimen muodostama kokonaisuus, eli L, E, A, R. Kirjaimet voisivat tarkoittaa valtakunnan nimeä, ison firman nimeä tai tärkeän henkilön nimeä. Ne liikkuvat ja toimivat orgaanisena osana koko esitystä. Ne muistuttavat, että lähes kaiken taustalla on Lear. Kun lavasteiden peilipinta myöhemmin kääntyy katsomoon päin, se panee katsojan ikään kuin pohtimaan näkemäänsä.
Puvustus ei myöskään kanna historiallisia merkkejä, ja on hyvin houkuttelevaa tulkita esitystä tämän hetken maailman päättäjien saleihin sijoittuvaksi. Juonittelun ja petturuuden tematiikka ei ole mihinkään kadonnut.
Learin huutoon ”Valtakunta rakkaudesta” lipevästi vastaavat kaksi vanhempaa veljestä jakavat valtakunnan, kun nuorin mairitteluun taipumaton jää osatta. Ympärillä pörräävien toimijoiden puheessa vilahtaa business-maailmaan tai virastoihin sopivaa sanastoa. ”Kun ei ole resurssoitu…” Ja salkku keikkuu raha-asioista huolehtivan Cloucesterin (Petri Manninen) kainalossa.
Vaikka esitys on visuaalisesti näyttävä ja siihen on ladattu vahvoja tunteita, se jää etäiseksi. Ikään kuin näyttämölle olisi rakennettu liian tehokas kone, joka liikkuu mekaanisesti. Näytelmää saatteleva Hannu Rantasen musiikki on rytmikästä, vaan vyöryy turhan usein niin äänekkäänä, ettei repliikeistä tahdo saada selvää.
Shakespeare – Puumalainen: Lear, ohjaus Tiina Puumalainen, visuaalinen kokonaissuunnittelu Teppo Järvinen, koreografia Jukka Haapalainen ja Sirpa Suutari-Jääskö, musiikki Hannu Rantanen, äänisuunnittelu Jani Peltola, valosuunnittelu Kare Markkola, naamioinnin suunnittelu Petra Kuntsi, ensi-ilta Vallilan Kansallisteatterissa 2.3.2023.
