Kansallisteatterin uutuusnäytelmä Juhlat – ja elämä siinä sivussa tarjoaa ennen kaikkea oivaltavan näyttämökuvan, jossa Katri Rentton lavastuksen läpinäkyvyys kautta esityksen on silkkaa herkkua. Heti alkuun näyttämö jäljittelee komeaa epookki-linnaa juhlan teemana olevan Valheita ja viettelyksiä -elokuvan mukaan. Linna-kuvan taustalla väreilee kuitenkin läpinäkyvänä ulkopuolinen maailma. Tunnelmaksi loihditaan ukonilma, joka jylähtelee uhkaavasti juhlavalmistelujaan tekevien riesaksi. Ville Toikka ja Pyry Hyttinen ovat valoin ja videoin luoneet julmetun viisaan visuaalisen tunnelman, joka hengittää.
Roolihahmojen toiminnan rinnalle syntyy ikään kuin sisäisen maailman avaruuksia mahdollisuuksineen ja uhkineen. Toimijat liikkuvat kuitenkin omia kapeita ajatusuomiaan, tuttu on turvallista ja perinteet velvoittavat. Marina Meinander ja Kirsi Porkka ovat näytelmässään lähteneet törmäyttämään asioita ja ihmisiä. Esityksessä on herkullisia vastapareja, joiden välillä kipinöi. On erilaisia temperamentteja, mutta myös jumittuneita asenteita.
Keskiluokkaisen Niemisen insinööriperheen tytär on nainut insinööri Koskisen. Heillä on totuttu juhlistamaan erilaisia vuosipäiviä, ja siinä puuhassa Eeva (Sari Puumalainen) nytkin säntäilee ohjeita jaellen. Hän viimeistelee lastensa Saran ja Juhanan (MInka Kuustonen ja Oliver Nurmi) sekä raskaana olevan ystävättärensä Merin (Katariina Kaitue) kanssa näyttäviä 30-vuotishääpäiväjuhlia, joista aviomies Heikki (Timo Tuominen) ei tiedä mitään. Yllätysjuhliin osallistuvat myös Eevan vanhemmat Kaarina (Leena Uotila) ja Esko (Heikki Nousiainen). Yllätyksiltä ei säästytä itse juhlissakaan.
Marina Meinanderin ohjauksen replikointi on usein nopeaa ja kovaäänistä, ja ilmaisu liioittelevaa. Teemoina käydään läpi muun muassa menestymisen pakkoa, perinteiden ja perheen merkitystä, ikääntymistä, aviohuolia (joita riittää) ja ilmastonmuutosta. Matkan varrella joukkoon liittyy uusia hahmoja parisuhteiden muututtua, ja silloin dynamiikkakin aina muuttuu.
Uotilan Kaarina-äiti pysyy viilipyttynä ja jakaa kärkeviä viisauksiaan pyörätuoliin sidotun miehensä viereltä. Näin etenkin vappukohtauksessa, joka sijoittuu vanhempien mökille ja jossa taatusti vietetään juhlaa kuten aina aiemminkin, insinööreillä valkoiset tupsulakit tiukasti päissään. Autereinen kuva säröilee kuitenkin pahasti niin aikuisten lemmenhuolien kuin nuorison asenteiden vuoksi.
Alusta lähtien nopearytminen esitys kiihdyttää vauhtiaan väliajan jälkeen, jolloin siirrytään metsän keskelle, Eevan hankkimalle keskeneräiselle mökille.
Kaikkia mökkeily ei kiinnosta, ei edes syntymäpäiväsankari Saraa (Minka Kuustonen), jota halutaan juhlia vuosipäivän lisäksi hänen uralla etenemisensä vuoksi. Sara tyrmää onnittelut ja paljastaa muuttuneet suunnitelmansa, jotka ovat ristiriidassa perheen arvojen kanssa. Olosuhteetkaan eivät ole suosiolliset, vaan nouseva ukonilma yltyy vähitellen hirmumyrskyksi, ja täydellinen sekasorto on valmis.
Riikka Talvitien musiikki kulkee vahvana dramaturgisena elementtinä läpi näytelmän. Teksti syöttää runsaasti komiikkaa välikommenttien kautta. Niiden teho tuppaa kuitenkin latistumaan, sillä runsauden keskellä eivät lohkaisutkaan irtoa herkkuina. Paljon tärkeää hukkuu melun ja touhun keskellä.
P.S. Omaa katsomiskokemustani häiritsi suunnattomasti vierelläni istuneen teeveestä tutun henkilön alituinen tekstiviestien tarkistus. Toivoisin, että ilmoitukseen puhelinten sulkemisesta lisättäisiin äänettömän selailun kielto.
Marina Meinander ja Kirsi Porkka: Juhlat – ja elämä siinä sivussa. Ohjaus Marina Meinander, musiikki Riikka Talvitie, lavastussuunnittelu Katri Rentto, pukusuunnittelu Saija Siekkinen, koreografia Johanna Elovaara, valosuunnittelu Ville Toikka, videosuunnittelu Pyry Hyttinen, äänisuunnittelu Esa Mattila, kantaesitys Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 23.11.2023.
