Näyttämö on ilmeeltään kylmän kolea: vain harmaita kivisiä tasanteita, samaa materiaalia oleva katederi ja pari tuolia. Tähän tilaan asettuu kaksi hahmoa, filosofi Hannah Arendt (1906–1975) ja Kolmannen valtakunnan SS-everstiluutnantti Adolf Eichmann (1906–1962). Nämä aikalaiset eivät koskaan tavanneet ja Stefano Massinin kirjoittamassa näytelmässä Eichmann – mistä yö alkaa heidän keskustelunsa onkin puhtaasti kuviteltu.

Arendt tutki pahuutta ja seurasi Eichmannin oikeudenistuntoa ja kirjoitti siitä kirjan. Hän pohti sitä, miten miljoonien ihmisten tappaminen vaati järjestelmällisyyttä ja suunnitelmallisuutta, mutta Eichmannin hän näki silti tavallisena sääntöjä noudattavana ihmisenä. Arendtin mukaan yhteiskunnan käännekohdat, kriisit ja totalitarismi ovat hedelmällisiä tiloja pahuuden arkipäiväistymiselle. Siksipä näytelmä on erittäin ajankohtainen.

Kari Paukkusen ohjaamassa esityksessä Arendt (Seela Sella) kysyy Eichmannilta (Timo Torikka) tämän osuudesta yksittäisiin tapahtumiin, joiden seuraukset olivat kammottavia. Eikö mies hetkeäkään epäröinyt tekojaan? Vastaukseksi filosofi saa hermostuneen miehen perusteluja, että noudatti vain määräyksiä. Eichmann sulki silmänsä näkemältään pahalta edistääkseen omaa uraansa.

Sellan Arendt on tinkimätön kaivaessaan sotarikollisen mielestä edes pientä syyllisyyden itua, mutta tekee sen houkuttelemalla, liki tuomitsematta. Filosofin ajatukset porautuvat syyllisyys-teemaan toisin kuin oikeuslaitos kysymyksineen, sillä hän etsii ihmisyyden särkymisen kohtia, pahuudelle sokaistumisen yhteiskunnallisia tiloja.

Torikan Eichmannissa ei ole piiruakaan itsevarmasta tai kylmän laskelmoivasta natsista, mutta urallaan kiivaasti eteenpäin pyrkivästä sotilaasta kyllä. Hän oli vain hakeutunut tilanteisiin, joissa hänen osaamistaan, järjestelmällisyyttä, tarvittiin. Mies on levoton, alati touhuava. Näyttämölle tuoduista tulitikkupunteista hän rakentaa yhä uudelleen erilaisia torneja ja muureja, jotka sortuvat. Väistämättä tulitikuilla on myös vahvaa symbolista merkitystä.

Dialogi kahden taitavan näyttelijän välillä pysyy jännitteisenä ja kerrontaa väritetään vaikuttavin tehostein. Silti loppua kohden havaitsen tarkkaavaisuuteni herpaantuvan, kun kysymykset ja vastaukset toistuvat saman kaavan mukaan.

Yksi lausuttu ajatus näytelmässä jää mieleen vahvasti: äärimmäisen pahoihin tekoihin ei tarvita äärimmäisen pahaa ihmistä, ihan tavallinen riittää.

Näytelmän on toteuttanut Tuotanto Kulttuurikone yhdessä Suomen Kansallisteatterin ja Tampereen Työväen Teatterin kanssa ja ensi-iltansa Tampereella näytelmä saa Eino Salmelaisen näyttämöllä syksyllä 2024.

Stefano Massini: Eichmann – mistä yö alkaa, suomennos Leena Taavitsainen-Petäjä, ohjaus Kari Paukkunen, lavastus ja valosuunnittelu Mikki Kunttu, puku- ja naamiointisuunnittelu Auli Turtiainen, äänisuunnittelu Tuomas Fränti. Pohjoismaiden kantaesitys Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä 11.4.2024.