Niin kuin taivaassa -musikaali, Kay Pollak, Carin Pollak ja Fredrik Kempe,  suomennos Aino Piirola, laulujen sanat Maija Vilkkumaa, ohjaus ja koreografia Jakob Höglund, kapellimestari Eeva Kontu, lavastus Sven Haraldsson, pukusuunnittelu Samu-Jussi Koski, valosuunnittelu William Iles, äänisuunnittelu Kai Poutanen. Suomen kantaesitys HKT:n suurella näyttämöllä 26.8.2021.

Niin kuin taivaassa -musikaalin tarina nuoren Danielin matkasta maailmanmaineeseen ensin viulistina ja sittemmin kapellimestarina on riipaiseva. Esiintymiset maailman lavoilla on lyöty vuosiksi lukkoon, mutta sydän ei kestä paineita. Toipilas palaa synnyinseudulleen Pohjois-Ruotsiin, pikkupaikkakunnalle josta on äitinsä kanssa paennut kiusattuna lapsena. Siellä Danielin tarkoitus on vain kuunnella musiikkia, mutta toisin käy, kun hänet saadaan houkuteltua kirkkokuoron johtajaksi. Ja pian Daniel saa huomata, että kahvittelu on yhtä tärkeää kuin laulujen hiominen huippuunsa.

Pieni paikkakunta tarjoaa tiivistetyssä paketissa melkoisen määrän erilaisia ihmiskohtaloita. Yhteisöllisyys on kuitenkin vahvaa ja erilaisuutta siedetään, paikoin liiankin pitkälle. Esimerkiksi perheväkivaltaan on tiiviissä yhteisössä vaikea puuttua. 

Musikaali pohjaa Så som i himmelen -elokuvaan (2004), joka keräsi miljoonayleisön ja oli myös Ruotsin Oscar-ehdokas. Säveltäjä Fredrik Kempe kertoo pyrkineensä tekemään musikaalin laulut sellaisiksi, että ne olisivat mahdollisimman luonteva osa kerrontaa. Tämä toteutuu, sillä musiikki on esityksen orgaaninen osa, ei päälleliimatun erillinen.

Liekö syy puolityhjän katsomon, että kesti tavanomaista pidempään päästä esityksen imuun mukaan. Normaalisti katsomon tiheän odottava tunnelma kannattelee ensimmäisiä hetkiä. Niin tai näin, lopulta Jakob Höglundin ohjaama esitys kiinnitti katsojansa hyvinkin tiukasti poimuihinsa, jopa liikutukseen asti. Onnistunut kokonaisuus on ennen muuta kaikkien näyttämöllä olleiden saumattoman yhteistyön tulos, ja lisäksi lavastuksen ja valaistuksen oivaltavien ratkaisujen summa.  

Sven Haraldssonin alun kaunis, niukan graafinen lavastuksen ilme avautuu moneen suuntaan ja liikuttaa elementtejään tarinan mutkissa. Erilaiset pilarit ja laatikot toimivat tilojen rakentamisen lisäksi myös äänimaiseman lähteinä. Ne rytmittävät liikuttelijoidensa käsissä sydämen sykkeinä ja ne kuiskivat ja ropisevat. Ne liikkuvat vinhasti muuttuen oviksi, penkeiksi, puiksi, esteiksi ja jopa kirkoksi.  

William Ilesin valaistus on osa tarinaa. Se keventää, riisuu, jäsentää tai liikuttaa. Myös varjokuvilla väritetään tapahtumia.

Ja näyttelijät, he ovat oivasti valittu joukko. Tuukka Leppänen on vahvasti reagoiva Daniel ja Oona Airola hänen vastaparinaan yhtä vakuuttavasti pikkukaupungin nokkela kassaneiti Lena. Näiden kahden suhde kehittyy purkamalla pelkoja ja rakentamalla uskoa elämää kannattaviin voimiin. Kuoroon mahtuu melkoinen tyyppigalleria, jossa Puntti Valtosen myyntitykki Arne puhuu muidenkin puolesta ja lunastaa koomisen paikkansa, Antti Timonen tekee elämää pelkäävän hauraan pastorin tarkasti ja Sanna Majuri hänen Inger-vaimonaan venyy ristipaineessa viiltävästi. 

Danielin hahmoa eri ikäkausina esittävät pikkuviulistit soittavat kirkkaasti. He tuovat välähdyksenomaisesti näyttämölle kuvia Danielin lapsuudesta, johon hän kaipaa, mutta jossa on myös omat peikkonsa.

Näyttämöllä koetaan riemukkaita onnistumisen hetkiä, joita ensemble kuljettaa taidokkaasti. Laulu Me oltiin suursuksee on ilon ylistys, jossa koko näyttämö hehkuu niin lavastuksen, rekvisiitan, valaistuksen kuin kuoron huikeana laulu-kuppirummutus-yhdistelmänä. Elämän tummaa sävyä edustaa pahoinpidelty Gabriella, jonka laulun Emilia Nyman esittää julmetun koskettavasti.

Niin kuin taivaassa on kelpo musikaali, josta jää paljon pohdittavaa kotimatkallekin. Näin esityksen ennakossa.