UIMAVALVOJA

– Morjens, tervetuloa iltahugiin. Se on sit rataköysien siirtelyä ekat tunnit, mut anna katseen levätä leideissä.

Salokorpi virnistää niin että puuttuvan poskihampaan aukko paistaa kuin musta kuu. Olen kuullut saman tervehdyksen samalla vitsikierteellä monesti. Mies hiertää laiskasti itseään ylös tuolista vapauttaakseen sen minulle.

– Morjens vaan sullekin ja onnea vapaailtaan, minne ikinä suunnistat. Tää on aina herkkua, sen kun istuu lasin takana ja ihailee.

Salokorpi hörähtää keräillessään kimpsujaan kasaan ja kiroilee, kun puhelin luiskahtaa lattialle ja liukuu pöydän alle. Massaa miehellä on sen verran että pieneen tilaan sulloutuminen panee puhaltamaan. Yritän pitää naaman peruslukemilla, kun Salokorven pää on ylös noustessa tulipunainen, ja viimeponnistus saa takapuolen narahtamaan.

– Perkele näitä pieniä tiloja! Persekään kestä tämmösiä. Läpsyt sitten vaan.

Heilautan naurettavalle lähtötervehdykselle ja paneudun illan ohjelmaan. Pari hydrobic-settiä. Ensimmäistä varten pitää siirtää kaksi köyttä pois radoilta, kun on niin iso ryhmä. Tiedossa on taas uimareiden kiukuttelua, sillä niiden mielestä uimahalli on uimista varten. Onneksi uimakoulua ei tänään ole, joten pikkuallasta ei tarvitse vahtia. 

Annan katseen skannata työpaikan. Kalervo on näköjään tullut uimaan pitkästä aikaa. Hän saa sellaisten päät kääntymään, jotka eivät ole aiemmin miestä nähneet. Untuvikkona minäkin kiersin altaan reunaa ja tarkistin, että varmasti tulkitsin oikein. Menin sitten kysymään, miksi hänellä on alushousut päässään. Kalervon ilmekään ei värähtänyt. Hän kertoi korrektisti nimensä toista nimeä myöten ja selosti alhaisen tulotasonsa, minkä vuoksi hänellä ei ollut varaa investoida uimalakkiin. Huomautin, ettei ollut pakko käyttää uimalakkia, kuten hän havaitsisi katsomalla ympärilleen. Kalervo ei kääntänyt edes päätään muihin vaan tapitti edelleen suoraan silmiini ja sanoi nähneensä seinällä ilmoituksen, että pitkät hiukset on sidottava kiinni tai sitten pidettävä uimalakkia. Koska hän ei ollut aikeissa tuhlata yhtään ylimääräistä liikuntaharrastukseensa, hän piti puhtaita alushousuja vallan sopivana ratkaisuna. Lopuksi mies kumarsi kohteliaasti ja alkoi laskeutua määrätietoisesti luiskaa pitkin veteen. En osannut kuin seisoa paikallani ja seurata, kuinka Kalervo aloitti uimisensa. Tyyli oli aivan oma, ei mikään tuntemistani. Kalervo on taatusti kahdeksankymppinen, joten korkeaa ikäänsä kunnioittaen en tohtinut ärhennellä. Jos hänelle sopi uida alushousut päässään, mikäs siinä. Ilmeisesti kuiskuttelu ja kääntyvät silmäparit eivät häntä häirinneet. Siitä vaan Kalervo, ylpeästi altaaseen. Vanha hippi.

Täytän kuukauden tuntilomaketta ja katson seuraavien viikkojen valvontavuorot. Tekisin mielelläni päivävuoroja, jolloin ennättäisin toisella silmällä lukea viimeiseen uimavalvojan tenttiin. Koululaisryhmät ovat niin tiukasti opettajan valvonnassa, ettei tarvitse kuin olla valmiudessa. Köysien siirtelyjäkään ei päivisin ole.

Aah, ja sieltä saapuu madam. Senioritreffiparin urospuolisko onkin jo altaassa, niin kuin on aina, ennen naista. Herrasmies ui rauhallisesti, pää tiukasti vedenpinnan yläpuolella kuten vanhemman ikäpolven ihmisillä on tapana. Jokaisen ratakierroksen jälkeen hän jää seisomaan päätyyn, tähyilee askelmille, jotka nousevat naisten puolelle. Ikään kuin pohtisi, eikö daami tulekaan tänään. No, tulee tulee, tupeerattu musta pallo pitkän kaulan jatkeena näkyy jo. Nainen laskeutuu portaita alas ja sitten harkitun hitaasti altaaseen. Hän ui liioitellun rauhallisin vedoin. Käsittämättömän hoikka vanha nainen, jonka hiuskuontalo on aina moitteeton, ei ainuttakaan hapsottavaa irtokarvaa. Eikä tukkaa kastella koskaan. 

Mies kohentaa ryhtiään, pyöräyttää kämmenellä varmuudeksi harvat karvansa päälaella ruotuun ja hymyilee koko valkaistulla arsenaalillaan. Nainen näkee miehen. Miten ihmeessä hän pystyy liukumaan pää noin korkealla, kuin käärmeellä, ja hymyilemään koko matkan leveästi? Päätyyn saavuttuaan hän tervehtii ja asettuu miehen viereen. Siinä he jutustelevat ainakin vartin ennen kuin lähtevät yhdessä uimaan palatakseen kierroksen jälkeen taas altaan päätyyn pitämään seuraa toisilleen. Kunpa voisi kuuluisana kattokärpäsenä lentää heidän vierelleen. Aviopari ei voi olla kyseessä, sillä kai he kotona asiansa puhuisivat. Liekö allaslempeä, täällä syttynyt rakkaustarina? Ehkä molemmilla on kotona kumppani, sen verran olen vilkuillut, että kumpaisellakin on sormukset vasemmassa nimettömässä. 

– Taneli, meinaakko tulla ollenkaan siirtämään köysiä?

– Joo, joo mä tuun heti.

Hitto, niin tiiviisti seurasin lemmenparia, että unohdin katsoa kelloa. Viis minsaa tunnin alkuun, hyvin ennätän. Tää tumma ja vähän tuhdimpi hydrobicin vetäjä on melko tiukkis. Nekin on kaikki erilaisia. Toiset ei edes moikkaa, toiset jää rupattelemaan kopin ovelle. 

Vetäjät on yleensä ihan hiessä kun ne näyttää liikkeet altaan reunalla. Kuivausrätti heiluu tuon tuosta ja vesipullo tyhjenee. Tai ei kaikille ehdi tulla hiki, on heissä semmosiakin, jotka vähän jalkaa ja kättä malliksi heilauttaa. Motivaationpuute ilmiselvästi. Jotkut taas keksii alati uutta ja painaa täysillä mukana. Kaikenlaista härpäkettä ilmestyy altaan reunalle ennen tuntia. On räpylää ja rinkulaa, ämpärin kantta ja muovikukkaa veden vastukseksi. Nyt näkyy makaavan lötköpötköjä rivissä. 

– Eiku siirrä kaks köyttä pois, meitä on tässä ryhmässä 25.

– Ai joo, äsken vielä kopissa muistin sen. Sori leidit, kohta mahtuu.

Osa on tullut jo hyvissä ajoin veteen varmistamaan hyvän paikan. Joskus osuu niin helvetin pieniä naisia että matalassa päässä on tungosta. Se on tarkkaa että veden pinta on just kainaloon asti. 

– Tuleekohan mursu tänään, nutturapää supattaa vieruskaverille.

Minä kuulen kuiskauksen hyvin. Tiedän, kenestä on kyse. Vilkaisen pikaradan nopeasti päästä päähän, ei näy vielä, mutta yleensä se ilmestyy näihin aikoihin. Aina ruskettunut. Kalju ja lihaksikas. Ui helvetin kauan pysähtymättä kertaakaan, painelee sitten saunaan ja tulee vetämään toisen rundin. 

– Kiitos, nyt me mahutaan hyvin, sirrakkasilmäinen nauravainen nainen sanoo.

Joo, nyt naiset mahtuu hyvin, mutta pois otetulta radalta on siirtynyt vihainen sonnilauma ainoalle nopeiden uimareiden radalle. Ja kas, sieltähän mursukin saapuu. Hän aloittaa pitkällä sukelluksella ja käy nappaamassa ilmaa keuhkoihin päätä vinosti pinnalla häthätää vilauttaen, ja loiskauttaa potkuillaan julmetut pärskeet. Naiset hoksaavat heti suosikkinsa saapuneen. Etenkin silmälasipäiset rakastavat vettä auraavaa mursua, sillä loiskaus sataa heidän päälleen ja pisaroittaa silmälasit. He kääntyvät tuijottamaan mursua närkästysilme naamalla, vaikkei se mitään auta, sillä mursu ei katsele ympärilleen. Kieltämättä erikoinen uimatyyli. Ei muut roiski tuolleen, potkaisun ääni kuulostaa siltä kuin iso elävä molskahtaisi katosta veteen. Tajuan hyvin naisten hänelle antaman nimityksen, mursu.

Tää on ihan kuin teatteria seurais. Musiikkiteatteria. Tällä vetäjällä onkin ihan tuliterää kamaa. Viimeisintä Arttu Viskaria ja muita suomalaisia. On ilmeisesti ajatellut että näille ikääntyneemmille sopii suomalainen musa. Joillakin soi samat koosteet vuodesta toiseen. Daruden Sandstormia ja muuta konemusaa, omasta nuoruudesta mukana raahattuna. Vaan mahtaako tuolla musiikilla edes olla väliä noille jumppareille, kun ne juoksee, hiihtää, kauhoo ja tekee delfiiniä. Vetäjä huutaa kuin olympiakisaajille että jaksaa jaksaa jaksaa.

Vakituiset varttuneemmat uimaäijät on näköjään menny taas yläorrelle istumaan ja seuraavat sieltä, kun naiset hiihtää, twistaa ja panee boleroksi tai mitä nyt milloinkin käsketään. Ei vaan, kyllä ne taitaa vetäjää katsella. Ukot jaksaa aina istua paikallaan loppuvenyttelyihin asti, jolloin ne ryntää kylmäaltaaseen, tai amme toi paremminkin on, kun siihen mahtuu vaan yksi kerrallaan, ja osa alkaa vetää leukoja tangolla. Naiset joutuvat kävelemään niiden ohi. Tiedän että jotkut heistä haluais pulahtaa jumpan jälkeen kylmäaltaaseen ennen saunaa, sillä olen kuullut narinaa aiheesta. Taidankin mennä vihjaamaan äijille asiasta, niin saatais tämäkin ongelma hoidettua.

– Moi sankarit.

Yläorren äijäkööri morjenstaa kukin omalla tavallaan.

– Kuulkaas. Voisitteko te odottaa sen verran tuon naisten jumpan jälkeen, että katsoisitte, jos joku heistä haluais käydä kylmäaltaalla pulahtamassa? Oon joskus toisella korvalla kuullut narinaa, että menette aina just silloin jonossa sinne.

– Höh, ja me kun varta vasten ollaan menty sinne sen tähen, että jos niiltä vaikka sananen irtoais. Kun ei juoda eikä käydä kapakoissa, niin aateltiin, että näistä urheilullisista vois saada juttuseuraa.

– Ahaa. Okei. Asia selvä. Kunhan tuli mieleen.

Palaan uimavalvojan koppiini ja istahdan. Suoraan näkökentässäni tehdään juuri hydrobic-liikkeenä sammakkoa. Vetäjä huutaa naisille, että ei hypätä vaan nostetaan vatsalihaksilla jalat ja yläkropan lihaksilla painetaan kädet niin alas kuin mahdollista – mitä suurempi liike, sitä enemmän lihakset ovat työssä. Sammakkolauma loikkii paikallaan Tuure Kilpeläisen tahdissa.

Käännän päätä oikealle ja katson sivulasin läpi äijiä orrellaan. Isomahainen viiksiniekka virnistää minulle ja vinkkaa silmää. En ole enää lainkaan varma, oliko asia niin kuin antoivat äsken ymmärtää. Pitikin mennä heille mestaroimaan.

©pirjopuukko