Näyttämöllä ei ole kimallusta, mielikuvituksellisen upeaa puvustusta eikä näyttäviä joukkokohtauksia tansseineen. Sieltä puuttuvat siis musikaalien peruselementit, sillä nyt juonenkäänteitä ohjailee toiminta sosiaalisessa mediassa. Helsingin kaupunginteatterin uutuusmusikaali Rakas Evan Hansen ammentaa nuorten arjesta, missä kommunikointi on nopeaa viestittelyä, mutta syrjäytyminen samalla helppoa. Musikaali on rohmunnut lukuisia palkintoja ja niittänyt mainetta maailmalla.

Onko musikaali sitten tylsä, kun se on riisuttu kaikesta koreudesta? Ei suinkaan, sillä se antaa enemmän aikaa roolihahmojen sisäisen maailman kuvaamiseen, aikaa yksinäisyyden ja ahdistuksen kokemusten ilmaisuun. Musiikilla on kautta linjan tavallista vahvempi tunnelmia kommentoiva roolinsa.

Steven Levensonin teksti kuvaa tapahtumaketjua, jonka sysää liikkeelle kahden viimeistä kouluvuottaan käyvän pojan kohtaaminen, tai paremminkin törmääminen. Evan Hansen on vähävaraisen yksinhuoltajaäidin yksinäisyydestä ja ahdistuksesta kärsivä poika, jota terapeutti on ohjannut kirjoittamaan itselleen tsemppi-kirjeitä. Ne alkavat aina ”Rakas Evan Hansen…” Yksi tällainen kirje päätyy kahnauksen yhteydessä varakkaan perheen moniongelmaisen Connor-pojan taskuun. Väärinymmärrykselle syntyy tilaus, kun Connor tekee itsemurhan. Evan ajautuu käyttämään tilaisuutta lähes vastentahtoisesti hyväkseen, kun muut sitä hänelle suorastaan tarjoavat ja joka hänestä tuntuu puhtaasti hyvältä teolta.

Kari Arffmanin ohjaamassa esityksessä on ilo nähdä näyttämöllä joukko tuoreita kasvoja, joilta sujuu musikaalin varsin hankalien laulujen tulkitseminen erinomaisesti. Ensi-illassa Evanin roolissa nähtiin Julius Suominen, joka suoriutui alun arastelun jälkeen vallan upeasti usein korkealle kapuavista sävelistä ja oikukkaasta rytmiikasta. Tuollainen helmi on esimerkiksi Jos voisin kertoo -laulu, joka jää myös korvamadoksi. Suominen teki arastelevan nörtin roolin uskottavasti. Hänen kanssaan roolissa vuorottelee Petja Pulkkinen.

Evanin äitinä Nina Tapio laulaa upeasti. Äidin ja pojan suhde kipunoi, sillä äiti tekee liikaa töitä ja sen lisäksi opiskelee. Poissaoleva isäkin kummittelee hiljaisessa kodissa. Vaikka poika on äidille kaikki kaikessa, on arjen jaksaminen koetuksella. Musikaalin yksi koskettavimpia sooloja on, kun äiti kertoo, kuinka hänen tehtävänsä on aina ollut tehdä suurista suruista pieniä.

Itsemurhan tehneen Connorin roolissa loistaa silkkaa rytmiä sykkivä Niki Rautén. Ilmeisen tanssillinen Rautén tekee tempoilevan ja sykkivän Connorin. Hänen perheessään on aikaa, mutta yhteys vanhempiin pätkii silti. Connorin Zoe-siskoa esittää Riikka Riikonen, jolla on myös muutama hieno lauluosuus. Antti Timonen kuljettaa vetäytyvän isän roolin arkisen uskottavasti.  Sanna Majurin äiti on hieman epäuskottavan nuoreksi stailattu, mutta laulaa kuin enkeli.

Lavastus on linjassa kaiken muun kanssa. Lähinnä bittiavaruuden ulottuvuuksia kuvaava taus joko sykkii tai hiljenee peukutusten ja sydänten mukaan. Se rakentaa uusia tarinoita, joita levitetään, joista tykätään, olivat ne totta tai eivät. Näyttämön tila on onnistuneesti jaettu sekä leveys- että syvyyssuunnassa, joten jokaisella on oma paikkansa läpi esityksen, ja näin lavasteiden siirroilta säästytään. Orkesteri on sijoitettu näyttämön takaosaan läpikuultavan verhon taakse (mutta aika ajoin valaistaan siten, ettei näy), mikä on hauska ratkaisu.

Toki musikaalin tekstissä on runsaasti amerikkalaista höttöä, jossa toistellaan tekijöiden kulttuuriin kuuluvaa saippuakuplasanastoa. Joka tapauksessa sanoma tulee perille. Ketään ei saa jättää yksin, mutta jos niin kuitenkin käy, siitä täytyy puhua ja tulee hakea apua. Nuorten mielenterveys- ja itsemurhateemojen vuoksi musikaalia suositellaan yli 13-vuotiaille.

Rakas Evan Hansen, käsikirjoitus Steven Levenson, musiikki ja laulujen sanat Benj Pasek & Justin Paul, suomennos Reita Lounatvuori, laulujen suomennokset Hanna Kaila, ohjaus Kari Arffman, kortografia Antti lahti, kapellimestari Eeva Kontu, varakapellimestari Ville Myllykoski, lavastus Antti Mattila, pukusuunnittelu Elina Kolehmainen, valo- ja videosuunnittelu William Iles ja Toni Haaranen, äänisuunnittelu Jaakko Virmavirta, naamioinnin suunnittelu Jaana Nykänen, dramaturgi Sanna Niemeläinen. Suomen kantaesitys Helsingin kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 28.9.2023