Tämä on poikkeuksellinen syksy kaikin tavoin. Yleensä näihin aikoihin on jo punteissa tutinaa, kun edessä häämöttää matka Italiaan. Olen vuodesta 2014 asti käynyt vuosittain Stresa Kustannuksen muiden kirjailijoiden kanssa Pohjois-Italiassa, Lago Maggioren rannan pienessä Stresan kaupungissa (tässä siis syy kustantamon nimeen). Asumme aina samassa kodikkaassa Elenan perhehotellissa, jossa henkilökunta on alkanut pitää meitä kuin kukkaa kämmenellä. Oli todella surullista viestiä kesällä Lauralle, että en nyt tulekaan vaikka jo viime syksynä huoneen varasin.
Ja mitä me siellä aina teemme? Mehän tapaamme toisiamme vuoden mittaan, luemme ja kommentoimme muutenkin jatkuvasti toistemme tekstejä. Syksyissä on silti aina oma erityinen jännitysmomenttinsa, vaikka oma uusi kirja ei olisikaan julkaisuvuorossa. Jo kesällä saamme tehtävän mentoriltamme Mari Möröltä. On kirjoitettava novelli, jolle hän antaa teeman ja jonkin ylimääräisen kierteen, jolla teemaa tulisi lähestyä. Muutoin on vapaat aivot valita kerrontatyylinsä ja aiheensa. Näiltä syyspäiviltä on tekstejä siirtynyt jalostuksen jälkeen myös julkaistuihin novellikokoelmiin (Mutkanlukutaito, Syöksyvirtauksia, Hajonnan sisällä, Riskitön kokeilu, Tolkullinen arvopohja).
Luemme etukäteen toistemme tuotokset. Perillä emme juuri koskaan istu samassa paikassa tekstejä ruotimassa vaan liikumme järven eri laidoilla ja kiipeämme rinteiden viehättäviin kahviloihin. On kihelmöivää kuulla palautetta omasta tekstistään niin kanssakirjoittajilta kuin mestariltakin. Hän ei turhia sivele emmekä me sitä odotakaan. Olemme järjestäneet syksyn tapaamisen kehittyäksemme kirjoittajina. Vaikkei sitten lopulta olisi onnistunut ihan napakymppiä novellia saamaan aikaiseksi, ympäröivät vuoret, puutarhat ja silmää hivelevän kauniit vanhat rakennukset välkehtivän järven rannalla huuhtovat harmistuksen moskat menemään. Viimeistään pienessä paikallisessa ravintolassa illallisen äärellä viimeisinkin mielen kuoppa siliää naurun ja puheen kuplivilla aalloilla.
Mutta, nyt syksyllä 2020 ei häämötä matkaa minnekään, ei yhtään minnekään. Olimme kaavailleet Stresalle vaihtoehtoista tapaamista suomalaisessa kesämaisemassa, mutta kesä on kesä ja jokaisella omat suunnitelmansa tankata iloa ja aurinkoa tulevaa pimeää kautta varten. Joten, aivan kuten monella työpaikalla, mekin tapaamme etänä, on etä-stresa-syksy 2020. Ja tekstit, ne sinkoilevat paraikaa sähköpostin liitteinä. Jokaisen liitteen avaaminen on kutkuttavaa. Vaikka tunnemme toistemme kirjoittamisen tavan, yllätyksiä pulpahtaa joka vuosi. Tämä on oiva kohta kokeilla jotain aivan uutta, itselle vierasta turvallisesti, sillä täällä voi ja siihen oikeastaan usutetaankin. Ehkä löytyy odottamaton ote, jota ei aiemmin ole uskaltanut kokeilla. Sanat elävät ja liikkuvat erilaisissa muodostelmissa valmiiksi teksteiksi, koronasta huolimatta.
***
Muuten, tänä syksynä ilmestyy Pirjo Toivasen romaani Siskoni Italiassa, jonka tapahtumat sijoittuvat Stresaan.