Kansallisteatterin peruskorjatun pienen näyttämön avajaisnäytelmä pakenee kaikkea tavanomaista. Minna Leinon ohjaaman ja dramatisoiman esityksen pohjana on tšekinkielinen Patrik Ouředníkin teos Europeana. 20. vuosisadan lyhyt historia (2001). Kirjailijalle ominainen genrejen yhdistely toteutuu myös näyttämötulkinnassa. Leinon ohjaus on aivan verraton. Eero Balkin suomennos on vuodelta 2022.

Kalle Ropposen lavastama ja valaisema näyttämö on liki tyhjä. Näyttelijät ovat kerran esiin tultuaan läsnä koko väliajattoman esityksen ja liikkuvat useimmiten ryhmänä. Roolihahmot ovat museovirkailijoita samanlaisissa pikkutakeissaan. Puheilmaisu pyrkii olemaan intensiivistä ja suoraan yleisölle suunnattua, ajoittain ryöpsähtelevää, yksin ja yhdessä, kuorolauluunkin taipuvaa.

Paikka on historian museo, takaseinällään läpi esityksen valtava valotaulu, joka kertoo käsiteltävän teeman otsikkonaan: Euroopan 1900-luku, Kohti uutta ihmisyyttä. Siinä luonnehditaan, kuinka ihminen oppii muistamaan, ja ennustetaan 2000-luvun ihmisen olevan dynaaminen, suvaitsevainen ja positiivinen.

Euroopan viime vuosisadan historia kuvataan pikakelauksella sotineen ja aatteineen. Teollisuuden ja lääketieteen riemuvoitot ovat pääroolissa, kolonialismin ja kahden maailmansodan rampauttamat mielet samoin. Sotien jälkeen syntyvä yltiöoptimistinen ajatus ihmiskunnan humanismista lausutaan toivoa täynnä. Historian virrassa kulkevat myös vaihtuvat taidesuuntaukset ja niinpä lavalla taivutaan paikoin leikkisään dadaismiin.

Silloin tällöin museoon roudataan yksittäisiä taideteoksia, kenties muistomerkkejä. Ne kuitenkin viedään kohta pois, kuten aikansa kuville on tapana käydä. Yhden aikakauden jälkeen tila vaatii perusteellisen puhdistuksen. Kohtaus on riemastuttava.

Kaiken pohjana on muistaminen, se että ihminen oppii virheistään. Uutisten äärellä voi kuitenkin todeta, että väite on vähintään kyseenalainen. Muistamattomuus on alati läsnä oleva elementti.

Vaan kuinka salakavalasti Kansallisen esitys tarjoileekaan tarinaansa, houkuttelee tulkintoihin ja jallittaa katsojaa. Ironia on läsnä ja pakottaa olemaan tulkinnoissaan kriittinen. Esitys ei myöskään syötä komiikkaa suoraan vaan mutkan kautta, niin että katsoja on kompastua. Oivalluksen hetket surrealistisine mausteineen ovat herkullisia.

Patrik Ouředník: Europeana. 20 vuosisadan lyhyt historia, suomennos Eero Balk, ohjaus ja dramatisointi Minna Leino, dramaturgit Jukka-Pekka Pajunen ja Elli Salo, lavastus ja valosuunnittelu Kalle Ropponen, pukusuunnittelu Sari Suominen, äänisuunnittelu Johanna Storm, laulujen sovitus ja harjoittaminen Mari Kätkä, esiintyjät Kristiina Halttu, Aksa Korttila, Markku Maalismaa, Mitra Matouf, Marja Myllylä, Heikki Pitkänen, Antti Pääkkönen, Marja Salo ja Pietu Wikström, Suomen kantaesitys Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä 9.11.2023.