Kansallisteatterin Taivassalissa riipaiseva Metsä Furiosa

Kansallisteatterin Taivassali tarjoaa mainiosti sopivan intiimin tilan Metsä Furiosa -näytelmälle. Näin etenkin, kun esityksessä puhutaan ja lauletaan tuon tuosta suoraan katsojille. Teksti on mielenkiintoinen nimenomaan suomalaisille käsitellessään monikansallisen UPM:n sellutehtaan toimintaa Uruguayssa.

Metsä Furiosa syntyi osana suomalais-uruguaylaista Metsä geopolitiikan näyttämönä taide- ja tutkimushanketta. Projekti kesti neljä vuotta. Tuloksena syntyi poeettinen, poliittinen ja musiikillinen näyttämöteos siitä, kuinka tämän päivän kolonisaatio asettuu kehittyvään maahan.

Lucia Trentini, kuva Tuomo Manninen

Marianella Morenan kirjoittaman ja ohjaaman esityksen henkilöhahmot ovat fiktiivisiä, mutta pohjana on haastatteluin kerättyä tietoa ja muutoin dokumentoitua faktaa. Käsiohjelmassa Morena kertoo: ”Päätin puhua ihmisistä ja ihmisten kanssa, heidän joiden silmien loiste on sammunut, heidän jotka jätettiin hämmentyneinä yksin, tietämättä ketä tai mitä he voisivat uskoa.”

Teksti kuvaa pääosin nuoren Marian kautta tehtaan vaikutuksia paikallisen väen näkökulmasta. Etukäteen ja vielä rakentamisen aikaan heille markkinoitiin uutta toivoa paremmasta elintasosta. Puheet olivat kauniita ja lupaukset suuria. Tuotannon käynnistyttyä toivo alkoi hiipua ja lupaukset paremmasta tulevaisuudesta muuttuivat näköalattomuudeksi, sillä edes omaa horisonttia ei enää ollut – eikä puhdasta vettä. Tehdasta varten raivattiin aiemmat karjan laidunmaat ja istutettiin sinne kuulumattomia vieraslaji-puita. Maria on myös joutunut myymään itseään tehtaan vierastyöläisille ja sanookin paikan olevan maailman suurin bordelli.

Minerva Kautto, Maksim Pavlenko ja Lucia Trentini, kuva Tuomo Manninen

Näyttämötilaa käytetään erinomaisesti, sillä paikat vaihtuvat oivaltavasti pienin siirtymin tai valaistuksen avulla. Vaatteitakin vaihdetaan sujuvasti näyttämöllä. Laulut soivat voimakkaan koskettavina. Tarinaa kuljetetaan kolmella kielellä, suomeksi, englanniksi ja espanjaksi. Se tehdään niin taitavasti, että kaiken ymmärtäminen on helppoa. Marian (Lucia Trentini) laulu ja puhe taipuvat myös suomeksi, samoin tehtaan venäläisen työntekijän Symonin (Maksim Pavlenko), ja katsojan avuksi ojennetaan myös tekstitystä.

Monikulttuurinen esitys liikkuu ja liikuttaa. Lauluissa soi periksiantamaton voima. Kuuden näyttelijän (Robert Enckell, Minerva Kautto, Jussi Lehtonen, Maksim Pavlenko, Annika Poijärvi ja Lucia Trentini) voimin luodaan kyseenalaistava tilanne, jossa läpinäkyväksi väitetty tehtaan viestintä paljastuu joksikin aivan muuksi. Symon on vammautunut työssään turvavälineiden puuttuessa ja on joutunut portille vahdiksi. Hän hautoo itsemurhaa. Kun Rita näkee ympärillään liikaa elämää rikkovaa, hän päättää ryhtyä aktivistiksi ja toimii.

Miten olinkaan kaivannut tällaista teatteria! Näin oli huokaistava esityksen jälkeen.

Robert Enckell ja Lucia Trentini, kuva Tuomo Manninen

Metsä Furiosa, Runoelma aikamme kolonialismista, käsikirjoitus ja ohjaus Marianella Morena, suomennos Anu Partanen, kuraattori Jussi Lehtonen, lavastus suunnitteluKatri Rentto, pukusuunnittelu Saija Siekkinen, musiikki Lucia Trentini, laulujen sanoitukset Marianella Morena, valosuunnittelu Kalle Ropponen, videosuunnittelu Ida Järvinen, äänisuunnittelu Esa Mattila, dramaturgi Eva Buchwald, kantaesitys Kansallisteatterin Taivassalissa 5.3.2024.