Ryhmäteatterin Valeäidit annostelee taitavasti niin uusioperheisiin liittyviä ongelmia kuin äitiyden myyttiin kiinnittyneitä merkityksiä. Aino Pennasen teksti kysyy, miltä tuntuu olla bonusäiti, jos ei kerta kaikkiaan halua olla äiti, vaan ainoastaan lapsen kaveri? Millainen nokkimisjärjestys on hiekkalaatikon äideillä ja kuinka nuori nainen pärjää työelämän haasteissa?
Ryhmiksessä ei mennä otsa kurtussa aiheen parissa vaan heittäydytään ihan kunnolla riemunkirjavaan ilotteluun. Riikka Oksasen ohjaama esitys tuo värikkäälle näyttämölle värikkään joukon. Fabian Nybergin lavastus leikkii kirkkailla väreillä ja mielikuvituksen rajamailla liikkuvalla hiekkalattialla, joka muuttuu milloin ruuaksi, milloin juomaksi, joita nautitaan hurmaavan kekseliäistä astioista. Ja äänitehosteita on kuin piirretyissä lastenfilmeissä konsanaan. Tiina Kaukasen puvustus elää samaa satumaailmaa.
Runoilija Eeron (Robin Svartström) ja projektipäällikkö Liisan (Pia Andersson) uusperhesuhde on tuore ja hakee rutiinejaan. Eero loihtii imeliä säkeitä kumppanistaan, joka ei tiedä, kuinka suhtautuisi niihin. Eikä hän tiedä, kuinka suhtautuisi Eeron luona vuoroviikoin asuvaan Alanis-tyttäreen. Eikä Alaniskaan oikein tiedä, kuinka suhtautuisi Liisaan. Liisalla on myös ongelmia uudessa työpaikassaan, jonne hänet on pestattu lapsiperheiden ajanhallinta-sovelluksen projektipäälliköksi.
Muksulan lähiön hiekkalaatikon väki vannoo perusperheen nimeen ja äitimyytin rikkumattomuuteen. Liisa päättää työnsä vuoksi tutustua porukkaan saadakseen kokemusta lapsiperheistä, mutta ajautuukin vähitellen tilanteeseen, josta on vaikea päästä irti.
Ensimmäinen näytös on vauhdikas, mutta ei vielä kiedo pidäkkeettä pauloihinsa. Väliajan jälkeen ote tiivistyy ja toiminta saa uutta syvyyttä. Katsojalle tarjotaan roolihahmojen luoman maailman ratkeavia saumoja, jolloin todellisuus saa uudet kasvot. Ja tyyli, jolla se tarjoillaan, on hengästyttävän hauska, ja vie kyselemättä mennessään.
Ryhmäteatterin viisihenkinen näyttelijäkaarti pyörittää Eeron ja Liisan perheen sekä anoppien ja appien lisäksi koko Muksulan lähiön runsaslapsista hiekkalaatikkopiiriä, ja lisäksi Liisan työpaikan henkilöstöä. Ja mikä riemastuttavinta, mukaan on tehty lisäksi nukkelapsia, joita hiekkalaatikon äidit leikittävät. Santtu Karvonen, Eeva Soivio ja Miro Lopperi huhkivat monissa rooleissa riippumatta siitä, mitä sukupuolta edustavat. Aivan uskomattoman herkullisia hahmoja syntyykin.
Aino Pennanen: Valeäidit. Ohjaus ja dramatisointi Riikka Oksanen, pukusuunnittelu Tiina Kaukanen, lavastussuunnittelu Fabian Nyberg, äänisuunnittelu Jussi Kärkkäinen, valosuunnittelu Ville Mäkelä. Rooleissa Pia Andersson, Robin Svartström, Santtu Karvonen, Eeva Soivio ja Miro Lopperi. Ryhmäteatterin kantaesitys 14.2.2023.