Esa Leskisen kirjoittama Ensimmäinen tasavalta avaa näkökulman Suomen tasavallan syntyvaiheisiin ja sen kipeisiin ensimmäisiin vuosikymmeniin. Näytelmä on myös Kansallisteatterin 150-vuotisjuhlanäytelmä. Näyttämö vilisee videointeja, autenttista kuvamateriaalia, tekstejä screenillä ja perinteistä näyttämötyöskentelyä. Kokonaisuus on kaikesta huolimatta jäntevän ehjä ja se pitää otteessaan heti ensihetkistä.
Esityksen pituus mietitytti etukäteen, mutta aika kului huomaamattoman nopeasti. Kertojia ovat päätöksenteon äärellä olleet aikalaiset, silminnäkijät ja kokijat. Näin tapahtumat tulevat kuvatuksi eri positioista, riippuen kertojan poliittisista sitoumuksista. Keskeisimpiä kokijoita ovat kuitenkin K.J. Ståhlberg ja hänen toinen vaimonsa Ester.
Jostain syystä Suomen presidenteistä Ståhlberg ei ole kiinnostanut liiemmin teatterintekijöitä. Hänen aikalaisistaan päärooleihin ovat sen sijaan päätyneet monet muut. Niinpä lempeän rauhallisena kuvatun Suomen ensimmäisen tasavallan presidentin näkökulmasta aukeaakin kiinnostava kuva nuoren valtion tärkeisiin vuosiin. Tasavallan synnyttäminen ei ole kitkatonta vaan ensimmäiset vuosikymmenet keinutaan erilaisten poliittisten intohimojen keskellä.
Leskisen ohjaama esitys levittyy näyttämölle alati vaihtuviin tiloihin, siirtyy katsomon laidoille ja aitioihin. Näyttelijät vaihtavat Ståhlbergia ja hänen vaimoaan lukuun ottamatta tiuhaan tahtiin esittämäänsä hahmoa, eikä sukupuolella ole tässä vaihdannassa merkitystä. Parhaimmillaan viedään yhtätoista eri roolia, joten puvustuksen ja maskeerauksen kanssa pitää kiirettä. Liike on jatkuvaa, se ikään kuin sykkii nuoren valtion pulssilla ja rakentaa erilaisia kerroksia Suomi-nimisen maan tarinaan.
Ja Jussi Tuurnan musiikki maalaa näyttämötapahtumiin oman kerrostumansa niin klassikoiden kuin aikaan liittyvien melodioiden virittämänä.
Vesa Vierikon Ståhlberg on kaiken myllerryksen keskellä kiivailematon. Ääriajattelua karsastava hahmo etsii asioihin järkeä ja oikeudenmukaisuutta. Vierikon sanojaan rauhallisesti pudotteleva valtiomies on kerrassaan sympaattinen, valtaa tavoittelematon realisti. Edes kyyditys Kulosaaren kodista Joensuuhun ei hermostuta miestä. Kristiina Halttu asettuu leskeksi jääneen Ståhlbergin Ester-vaimoksi tukevasti. Kaksikon dialogi on tasavertaista ja henkii pariskunnan myötäelämisen taitoa. Ester vaatii jopa päästä miehensä mukaan Joensuun kyyditykseen. Halttu laulaa myös kauniisti.
Mielenkiintoisesti näytelmä pyörittää laidoillaan päärooleissa yleensä nähtyjä hahmoja, kuten Mannerheimia, Paasikiveä, Relanderia ja Bobrikovia. Valtaisa joukko historian merkkihenkilöitä rynnii ovista sisään ja ulos, ja antaa lausuntojaan siitä, pitäisikö valtion olla monarkia vai tasavalta, kuinka maata tulisi hallita ja keiden kanssa luoda valtiolliset suhteet. Mutta keskuksessa säilyy rauha. On oikeastaan maagista, kuinka se tapahtuu. Kati Lukan lavastamalle näyttämölle saadaan välillä luotua hyvin kauniita ja toivontäyteisiä hetkiä.
Esa Leskisen kirjoittaman ja ohjaama Ensimmäinen tasavalta. Lavastus Kati Lukka, pukusuunnittelu Tarja Simone, musiikki Jussi Tuurna, taustoittava tutkija Aleksi Ahtola, valosuunnittelu Ville Seppänen, videosuunnittelu Joona Pettersson, livevideosuunnittelu Ida Järvinen, äänisuunnittelu Esa Mattila, naamioinnin suunnittelu Petra Kuntsi, videoiden arkistomateriaalin hankinta Paula Lehtonen, sotilaspukuasiantuntija Jukka I. Mattila, ohjaajan assistentti Helena Vierikko. Kantaesitys Kansallisteatterin suurella näyttämöllä 5.10.2022.