Fjodor Dostojevskin Idiootin (1868) siirtäminen sirkukseen on ollut oivallus. Teatteri Avoimissa Ovissa vanhaan tekstiin avautuu uusi näkökulma, jossa roolihahmoihin kiinnittyy omintakeisia merkityksiä fyysisen toiminnan ja sirkukseen liitetyn kuvaston kautta. Hanna Kirjavaisen dramatisoima ja ohjaama esitys on tehty yhteistyönä nykysirkusryhmä Agit Cirkin kanssa.
Henry Hanikan esittämä ruhtinas Myskin saapuu nuhjuisessa popliinitakissaan sirkukseen etsimään kaukaista sukulaistaan rouva Jepantšinaa (Jari Virman). Mies joutuu testein todistamaan henkilöllisyytensä. Hän on oppinut, mutta ei kykene ilmaisemaan itseään sujuvasti ja liikkuu kuin unessa. Hänen hyvyytensä on ehdoton. Roolihahmosta on tehty itseään vähättelevä, ehdottomasti joukkoon kuulumaton, mutta silti tarkkakatseinen ja tavoitteellinen. Hanikan ilmaisu on vähäeleistä ja selkeää.
Näytelmän ihmisyyden tutkielmassa rakkautta tavoitellaan Myskinille vieraasti määrittämällä ihmisen hinta ja merkitys niin rahassa kuin taidoissa. Sirkus tarjoaa siihen mainion pelipaikan. Hengellisen rakkauden pohdinta saa paikkansa Jeesuksen ruumista kuvaavan taulun äärellä. Yhdessä kohtauksessa ruhtinas Myskinin päällä oleva takki käännetään kuin ohjeeksi kaiken tulkintaan, on vain muuttuvia hetkiä, toisin luettuja totuuksia.
Ulla Raitio on ihasteltu kaunotar Nastasja Filippovna, joka toimii sirkuksen selvänäkijänä paljastaen ihmisten likaisimpia salaisuuksia. Itsekeskeisen, halutun ja sanavalmiin naisen roolissa Raitio on viettelevän kehollinen ja hintansa tietävä hahmo. Toisessa roolissaan sairaalloisena ja itsetunnottomasti mutisevana Ippolitina, sirkuksen elävänä tykinkuulana, hän muuntuu täydelliseksi vastakohdaksi. Raition ilmaisu on kautta linjan kiitettävän selkeää ja vivahteissaan rikasta.
Jari Virman esittää kolmea hahmoa, ja näkemässäni ennakkonäytöksessä puheilmaisu oli vielä jonkin verran suttuinen. Nastasjaa tavoittelevana Rogozinina Virman on maskuliininen veitsenheittäjä. Hänen ja Myskinin suhde on jännitteinen. Rogotšin uhittelee ja kiertää tiloja rehvakkaasti rahoineen ja vaatii Nastasjan huomiota. Virman saa esittää myös tirehtööri Jepantšinia sekä tämän valtavan hameensa alla pyörähtelevää rouva Jepantšinia, yllättäen nyt sirkuksen parrakkaana naisena. Heidän tyttärensä Aglaja on sirkuksen akrobaatti (Jenni Lehtinen). Korkealla liinoissa taiteileva Aglaja pitää katsomoa jännityksessä, kuten myös lattialla kavutessaan Sasu Peistolan vankoille käsille ylös ilmaan.
Näyttämön lavastuksena ovat valtavat verhot, joiden lomitse sirkustaiteilijat siirtyvät niin esityksiinsä kuin kulissien takaiseen. Akrobatia ja veitsenheitto luovat omia konnotaatioitaan tekstin rinnalle, voima ja rohkeus vuorottelevat pelon ja epäonnistumisen mahdollisuuden kanssa. Sirkus tarjoaa myös tilaisuuden ottaa katsomo osaksi esitystä, ja sitä käytetään muutamaan otteeseen. Etenkin kohtaus, jossa näyttelijät ja valitut katsojat lukevat kiivaasti sanomalehdestä päivänpoliittisia uutisia, kiinnittyy tähän päivään vahvasti.
Kirjavaisen ohjaama esitys on tiheä, monimerkityksinen ja visuaalisesti näyttävä. Siinä käydään kauppaa ihmissuhteilla, keinoja kaihtamatta. Sirkus puhaltaa esitykseen omia merkityksiään, näyttämön kuvasto omiaan. Katsoja voisi tietysti heittäytyä virtaan enempiä miettimättä ja nauttia värikkäistä kohtauksista ja näyttelijäntyöstä. Tutun tarinan odottamattomat ja outoon ympäristöön viedyt kohtaukset usuttavat kuitenkin tulkitsemaan nähtyä ja pohtimaan merkityksiä, jolloin jotain vilahtaa kenties ohi, kun kaikkea on paljon. Katsomiskokemuksesta uhkaa tulla repaleinen.
Fjodor Dostojevskin Idiootti, dramatisointi ja ohjaus Hanna Kirjavainen, skenografia Markus R. Packalén, valosuunnittelu Pasi Pehkonen, äänisuunnittelu Juha Tuisku, puvut ja rekvisiitta Anne Svensk. Tuotettu yhteistyössä nykysirkusryhmä Agit-Cirkin kanssa. Ensi-ilta Teatteri Avoimissa Ovissa 26.10.2022.