Kuvassa Martti Manninen, Kai Lähdesmäki ja Wanda Dubiel, kuva Otto-Ville Väätäinen
Kuinka käy, kun näyttämölle laitetaan innovoivan yrityksen avokonttori henkilöstö-haasteineen ja samanaikaisesti kehystarinana tuota henkilöstöä näyttelevä, taloudellisissa vaikeuksissa oleva näyttelijäseurue. Hyvin käy ainakin Helsingin Kaupunginteatterin Juha Jokelan kirjoittamassa Let’s play business -esityksessä. Kahden näkökulman villit vaihdokset luovat omapäisen rytminsä, joka on omiaan nyrjäyttämään logiikkaa – ja naurattamaan yleisöä. Ollaan kuitenkin vakavan äärellä, sillä niin liike-elämässä kuin näyttelijäseurueiden arjessa kisa on kovaa.
On oikeastaan hämmästyttävää, kuinka nopeasti Jokelan luomaa kahden ryhmän ristikudosta taipuu pitämään ihan luontevana ratkaisuna. Teatteria teatterissa parhaimmillaan. Eivätkä näyttelijäseurueen teknisen henkilöstön väliintulotkaan häiritse. Iso rooli on lavastuksellisilla ratkaisuilla sekä videoinneilla, jotka kuljettavat myös näyttämön taakse. Päälle jääneet kamerat tuppaavat näyttämään salaiseksi tarkoitettuja kuiskailuja ja saavat aikaan hämmennystä.
Konsulttifirma HX kipuilee entisen johtajansa Raimo Hemmingin autoritaarisen johtamisen jäljiltä. Hänen kautensa on jättänyt jälkeensä ilmapiiriltään kireän työyhteisön, jossa jokainen yrittää löytää paikkaansa uuden johtajan alaisuudessa. Aihe on hyvinkin tuttu ja nousee aika ajoin uutisointiin.
Hemmingin siipien suojaan päässeen toimialajohtaja Laakson (Santeri Kinnunen) idea antaa jollekin erityinen Raimo Hemming -palkinto avaa pinnan alla kuplineet ongelmat. Osa vastustaa ideaa kauhuissaan, kun taas Hemmingin suosioon taipuneet mieluusti sellaisen hyväksyvät.
Syntyneitä jännitteitä rientää korjaamaan innokas, nuori uusi toimitusjohtaja (Martti Manninen). Hän keksii ahdistuksen karkottamiseen konstin jos toisenkin, nimittäin apua voisi saada lankuttamisesta tai vaikkapa jaksuvartista. Kummasti helpottaa höksyläisiä. Eikö? Manninen tekee riemastuttavan roolityön.
Avokonttorin mediasuhteita ja viestintää hoitava Ressu (Sanna June-Hyde) tarkkailee ilmapiiriä ja kommentoi havaitsemaansa. Ursula Salon Jomppu joutuu sompailemaan johdon assistenttina pomon ja alaisten väliä.
Myös näyttelijäseurueessa kipuillaan, sillä rahaa on vähän ja kaikki pitää tehdä niukan budjetin turvin. Lisäksi oma kehitys ja näyttelijäntyön haasteet ajatteluttavat. Wanda Dubiel loistaa parrasvaloissa etsiessään ilmaisuaan, ottaessaan ohjeita verhon raosta kuiskivalta ohjaajalta ja tekniikan huhuiluja mikrofonin käytöstä. HX:n hallituksen vt. puheenjohtajana Dubiel asettuu johdon ja alaisten ikävään väliin ja joutuu sompailemaan mielipiteidensä kanssa.
Jokelan itsensä ohjaama esitys kantaa ensihetkistä viimeiseen minuuttiin. Teksti elää kiihkeänä hukkaamatta aikaa joutavuuksiin. Energinen lavatyöskentely tiuhaan muuntuvissa lavasteissa (kiitos lavastustekniikalle) ja roolivaihdosten vaatimissa asemoinneissa on taiturimaista. Ja ennen kaikkea, esitys pistää katsojan etsimään tuttuja peilejä omiin kokemuksiin, mikä on aina kiinnostavaa.
Let’s play business, teksti ja ohjaus Juha Jokela, lavastus Antti Mattila, pukusuunnittelu Sari Suominen, videosuunnittelu Timo Teräväinen, valosuunnittelu Toni Haaranen, äänisuunnittelu Maura Korhonen, koreografia Valtteri Raekallio, naamioinnin suunnittelu Aino Hyttinen, Pala sydämestä -laulun sävellys Eeva Kontu, Alabama-musiikki Timo Teräväinen, Possujuna-Cantaloupen sovitus Juuso Voltti, dramaturgi Henna Piirto. Ensi-ilta 30.8.2025 Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä.