novelli

HARAVASTA KATKES PII Muuten on jo hämärää, vain seurakuntatalon ikkunarivistöön ilta-aurinko ylettyy vielä, ja se tuntuu vilkuttavan minulle kun istahdan sohvalle. Risti loistaa tiiliseinällä kuten joka ilta, muistuttaa että talo on siunattu, harrassieluisia huhuileva: tervetuloa ihmispolot, pelastetut tai yhä harhaan kulkevat, tervetuloa, täällä kohtaat ihmisen ja hengen.  Minulla ei ole harrasta mieltä, ei ainakaan uskonnollista. […]

Lue lisää

Kaksi puolta Onpa hyvä että kävin eilen katsomassa etukäteen tämän paikan. Nyt on etenemisjärjestys valmiiksi mietitty ja hommiin voi ryhtyä heti. Joudun parkkeeraamaan jalkakäytävälle, mutta sille ei nyt voi mitään.  Mikä onnenkantamoinen että rupesivat rakentamaan näitä taloja, joissa on seinänlevyiset lasitetut parvekkeet lattiasta kattoon. Kaikki asukkaat ei niitä kykene pesemään. En kyllä ihan ymmärrä, minkä […]

Lue lisää

KÄÄRMEPUU Kun nostan aamulla makuuhuoneen rullakaihtimen ylös, näen metsikön huojuvan muuttumattomana. Se kohoaa ikkunan takana eikä se ole kummoinenkaan väriläiskä,  ei mihinkään vuodenaikaan. Hopeisen harmaan ja hailukan vihreän vivahteet sitkuttelevat kuin kurillaan läpi kesän. Auringosta singahtavat säteet pääsevät kurkkimaan pyöreiden, sakarareunaisten lehtien väleistä ruohikkoalustalle, jossa ei kasva juuri muuta kuin keväällä valkovuokot ja sen jälkeen […]

Lue lisää
2 kommenttia

ODESSAN HELMI Tuntematon numero. Pärisköön rauhassa, on joku lehtimyyjä. Jos on tuttu, niin jättää viestin – mikäli on tärkeää. Ei näemmä auta vaikka on markkinointiesto, kun aina joku osaa kiertää sen. Vietävän sitkeä soittaja onkin. Katsotaan miten kauan jaksaa. Siinä tanssii puhelin piirongilla kuin kattilasta yli kuohuva perunankeitinvesi liedellä. Just piti itse soittaa tytölle ja […]

Lue lisää

ODOTUS Puoli tuntia. Joskus ohi karkaava, mutta nyt niin venyvä ja kaikkeen liimautuva. Olen karhea. Minuun tarttuu kaikki ohi leijaileva pöly, joka hiukkanen. Odotan. Muistan. Minä olen ollut silkkiäkin, sellainen että ihot liukastelivat toisissaan. Missä se viipyy? Lupasi ehdottomasti tulla ajoissa.  Nyt ei ole sääesteitä, aurinko ampuu julmetun kirkkaita säteitä, jotka tunkeutuvat kaiken läpi. Säälimätön […]

Lue lisää

UIMAVALVOJA – Morjens, tervetuloa iltahugiin. Se on sit rataköysien siirtelyä ekat tunnit, mut anna katseen levätä leideissä. Salokorpi virnistää niin että puuttuvan poskihampaan aukko paistaa kuin musta kuu. Olen kuullut saman tervehdyksen samalla vitsikierteellä monesti. Mies hiertää laiskasti itseään ylös tuolista vapauttaakseen sen minulle. – Morjens vaan sullekin ja onnea vapaailtaan, minne ikinä suunnistat. Tää […]

Lue lisää
1 kommentti